Mitä tapahtuu, kun hevostyttö menee naimisiin sellaisen pojan kanssa, jonka kotitilan pihassa seisoo vanha kivinavetta? Tyttö istuu navetassa ja haaveilee, suunnittelee salaa, laatii piirrustukset, miettii järjestykset ja pohtii mielessään valjashuoneen paikan. Sitten hän uskaltautuu tarkkojen suunnitelmiensa kanssa miehensä luo. Eikä tämä tietenkään voi sanoa ei.

Kyseessä on virtuaalitallin blogi. Mitään teksteissä esiintyvää ei siis ole oikeasti olemassa. Kuvat ovat kirjoittajan piirtämiä, ellei toisin mainita.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

013. Starttiraportteja

Ilmoitin Jekun taas starttiin, kun Kisatalli Carbonarassa oli sopivantuntuinen lähtö. Mietin kuumeisesti, miten ihmeessä valmistelisin sen starttiin, jotta se olisi yhtä hyvä kuin viimeksi. Joku vinkkasi, että voisin kokeilla sellaista, että ajaisin hevosen vielä starttipäivän aamuna. Kunnolla rentoa ja reipasta hölkkää, ehkä kymmenisen kilometria. Koska kaikki keinot on käytettävä, päätin kokeilla.

Aamulla valjastin siis hevosen kärryjen eteen ja lähdimme lenkille. Jekku oli vähän turhankin menevällä tuulella, joten menimme kyllä kohtalaisen reipasta ja rentoa hölkästä tuli vasta ehkä ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen. Hevonen tuntui lopussa kuitenkin hyvältä, joten laitoin sen kuljetuskuntoon hyvillä mielin.

Radalla Jekku olikin ihmeellisen rauhallinen. Se käyttäytyi yhtä hyvin kuin viimeksi - mitä se ei kyllä koskaan aiemmin ole tehnyt. Lämmitin tammaa perinteiset kolme kierrosta ja se oli täydellisen rento! Uskomatonta!

Lähtö oli 11 hevosen ryhmäajo ja pääsimme hyvin matkaan. Jekku tuntui todella hyvältä käteen, eikä se ollut lähelläkään laukata. Pääsin ajamaan reippaasti heti alkuun ja saimme keulat ensimmäisellä takasuoralla. Siitä eteenpäin sain vain nauttia menosta ja olimme maalissa ensimmäisinä! Vau mikä fiilis!

---

Parin viikon kuluttua lähdimme Burnout Stablen raveihin Halin ja Jekun kanssa. Hali oli tuntunut treenissä oikeinkin hyvältä, mutta Jekku oli ollut hieman tahmean oloinen. Mietiskelin moneen otteeseen olisiko tamma tulossa kipeäksi, mutta koska lämpöä ei ollut eikä hevonen yskinyt tai ollut räkäinen, päätin lähteä silti starttiin.

Hali juoksi lähdössä yksi, kaksivuotiaiden mailin ryhmässä. Lämmityksessä hevonen oli normaali ja sitä se oli lähdössäkin, tosin porukka oli sen verran kova, että kärkeen ei ollut mitään asiaa. Tämä oli Halin ensimmäinen autolähtö, joten otimme lähdön varman päälle. Tamma hieman ihmettelikin lähtöauton siivekkeitä, mutta meni mukisematta auton taakse, kun kaveritkin niin tekivät. Lähtö auton takaa on kuitenkin sen verran reippaampi kuin voltista, että halusin minimoida lähtölaukan riskin ja pidin hevosen kunnolla ohjilla. Monet kilpakumppanit lähtivät reilusti reippaammin, joten jäimme jo lähdössä porukan perälle. Matkasimme viidennessä sisällä ja teimme oikein nätin juoksun ja Halista irtosi vielä pieni kiri maalisuoralla. Tilaa ei kuitenkaan oikein ollut, enkä tiedä olisinko viitsinyt ihan hirveästi enempää vaatiakaan. Voimia oli maalissa vielä tallella ja hyvä juoksu takana, mikäs varsan kanssa sen parempaa.

Jekku oli jälleen ravien loppupäässä, toiseksi viimeisessä lähdössä. Tamma tuntui lämmityksessäkin hieman tahmealta, mutta päätin yrittää silti. Rento tamma kuitenkin oli, siitä olin tyytyväinen. Auton takaa lähdimme hitaammin kuin yleensä ja pääsin asettumaan neljänteen ulos. Suunnittelin, että lähtisin kolmannelle 700 metriä ennen maalia ja todennäköisesti saisin vieläpä jonkun hyvän selän eteeni. Siitä olisi hyvä puristaa loppua. Valitettavasti suunnitelmat eivät menneet aivan putkeen. Tuhat ennen maalia takanani ollut Halo Speed käänsi kolmannelle, muttei edennyt lainkaan. En rohjennut hidastaa ja kääntää sen ohi neljännelle, mutten saanut myöskään tilaa puikata sen eteen. Siispä matkasimme toista rataa aina maalisuoralle saakka ja siellä oli myöhäistä käännellä mihinkään. Kovaakin mentiin, Jekku kaunisteli ennätystään kolmella kymmenyksellä, mutta maalissa se oli silti viimeisenä. Tamma teki kuitenkin oikein rehdin juoksun eikä sairastumisestakaan ollut tietoa. Kuskin kokemattomuus tuppaa vain näkymään tällaisissa tilanteissa.

---

Seuraavana oli vuorossa jälleen montéa. Maunolan Ravitallin montelähtöön oli ilmoitettu vain viisi hevosta ja sakki oli myös melko epätasaista. Ennätyksen perusteella katsottuna Jekun olisi pitänyt olla selvä voittaja, mutta toisin kuitenkin kävi. Hevonen tuntui kohtalaisen hyvältä ja juoksi koko matkan hyvää ravia, mutta ei se silti kovaa päässyt. Saa nähdä, eikö tästä tammasta vain ole montéhevoseksi vai eikö se ole vielä oppinut juoksemaan ratsastaja selässään. Kokeillaan nyt vielä jonkun kerran kuitenkin, jos vauhtia alkaisi löytymään.

---

Kesän vaihtuessa syksyksi ilmoitimme Halin ja Jekun jälleen Burnout Stablen raveihin. Ravipäivän kulku oli suunnilleen sama kuin viime kerralla saman tallin raveissa: Hali lähdössä yksi ja Jekku ravien häntäpäässä.

Hali oli lämmityksessä oikein hyvän oloinen ja oli sitä myös startissa. Valitettavasti porukka oli meidän neidille aika kovaa ja kyyti kylmää. Ennätys kaunistui kahdella kymmenyksellä ja vaikka sijoitus olikin kolmanneksi viimeinen, ei varsaa siitä voi syyttää. Katsotaan, jos etsitään vielä jokunen startti syksylle, mutta sitten Hali saa jäädä tauolle. Omalla radalla ainakin ravataan parin viikon päästä - siinä voisi olla sopiva lähtö tiedossa.

Jekku oli lämmityksessä oma itsensä ja lähdin lähtöön luottavaisin mielin. Lähdössä oli mukana koviakin hevosia ja vauhti oli sen mukaista. Ensimmäinen puolikas avattiin nollayhdeksää ja erehdyin olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Meidän hurja joutui siis avaukseen mukaan, eikä tällä tytöllä ollut siinä vaiheessa mitään sanomista - tamma paineli juuri sitä kyytiä kuin kaveritkin ja kuskin kädet huusivat hoosiannaa. Eihän siinä sitten ollut enää maalisuoralla mitään tehtävissä, kun avaus alkoi painaa ja takaa tultiin ohitse. Sijoitus oli kuitenkin hyvä seitsemäs ja kuski saattoi laittaa tuloksen täysin omaan piikkiinsä. Salille siis ennen seuraavaa kertaa, jos saataisiin käsiin vähän enemmän voimaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti